Seuraamista alettiin opettaa ensin imuttamalla, mutta aika pian siirryttiin enemmän pallopalkkaan. Tässä on itsellenikin vielä opettelemista, koska melkein kaikki aiemmat koirat ovat olleet pitkälti ruualla paremmin motivoitavissa kuin leikillä. Kentän ulkopuolella häiriöttömämmissä olosuhteissa olen huomannut kuitenkin namienkin toimivan hyvin, joten teknisiä pikkujuttuja, kuten oikeaan perusasennon paikkaan hakeutumista on helpompi kotona naksutella nameilla.
Seuraamisesta alettiin myös harjoitella jääviä liikkeitä, lähinnä istumista ja maahanmenoa. Näissä vähitellen kasvatetaan etäisyyttä.
Luoksetulossa on ainakin vauhtia ja hakee jo paikan edessä aika kivasti. Tahtoo vielä vaan aika lailla kiljua perään, kun jätetään odottamaan, joten sitä on harjoiteltava, että pääsen kävelemään pois koiran luota ilman perään säntäämistä tai ujellusta, mikäli perään lähteminen estetään kiinni pitämällä.
Noutokapulaan saatiin treeneissä viriteltyä aika hyvää viettiä ja puruotetta, sen treenaaminen kotioloissa onkin sitten jätetty aika vähälle, ettei mene hyvä ote pilalle ;) Hommat jatkuvat sitten kouluttajan valvovan silmän alla. ...No okei, ihan pari kertaa on tehty itse, ja se oli hyvä, ei kerrota koutsille.
Paikkamakuu oli vielä ekoilla kerroilla treeneissä aika haastavaa, mutta kestoa ja etäisyyttä on saatu nyt jo kotona ihan muutamilla toistoilla paljon paremmaksi.
(Tottiskuvat ottanut Mio)
Aika paljon on tehty, mutta toisaalta aika paljon ollaan oltu tekemättäkin ja keskitytty arkielämän rullausta helpottaviin asoihin, kuten hihnakäytökseen (ei vedetä, ei revitä Hallan niskavilloja kun ollaan kiinni, ohitetaan asioita vasemmalla ja oikealla puolella, ei säntäillä autojen perään jne...), luoksetuloon, nätisti odottamiseen ja lelujen palauttamiseen. Hirveän pätevä pieni eläinhän se on, jonka kanssa on ilo tehdä juttuja.
Nyt elokuussa ollaankin sitten majailtu koirien kanssa Köyliössä työn perässä. Vähän jännitti miten pentu jaksaa työpäivät kämpillä, kun se ei oikeastaan aiemmin ole joutunut normi työpäivän mittaa olla itsekseen. Ja noh, jottei koko postaus olisi ihan pelkkää auvoista hehkutusta... pari ensimmäistä päivää meni hienosti, mutta siitä se pikku puuhastelu sitten alkoikin. ONNEKSI suurin tuhoamisvimma on keskittynyt koirien omaan petiin. En ole edes joka päivä jaksanut siivota kaikkea vaahtomuovisilppua lattioilta, joten näyttää että täällä olisi jotain vähintään räjähtänyt. Lisäksi vähän seinää ja listoja maisteltu, oi että. Asun aika rauhallisessa rivarissa vanhusten talossa eikä ainakaan naapureilta ole kuulunut valitusta että mekastaisivat päivällä, mikä on plussaa. Muuten ollaankin sitten koirien kanssa metsitytty keskenämme aika hyvin, ja varsinkin Halla tuntuu maaseudun rauhassa taantuvan herkästi pörhistelemään myös harmittomille ohi kulkeville ihmisille (normaalisti vain muut koirat ovat pöhinän arvoisia). No enää tämä viikko ja päästään takaisin normaaleihin ympyröihin.
