tiistai 16. elokuuta 2016

Tottista ja reissausta

Hetki on ehtinyt vierähtää ja edellisellä kerralla mainittu ohjattu tottiskurssikin tuli päätökseensä (uutta matoa tosin viriteltiin jo koukkuun, joten jatkoa seuraa aika pian). Se taisikin olla itse asiassa, kun alan oikein miettimään, myös minulle ensimmäinen ns. oikea kouluttajavetoinen tottelevaisuuskurssi. Noh, uusia oppeja saatiin vanhoihinkin asioihin ja ohjaajakin laitettiin tekemään töitä. Niilohan oli oikein hyvä, enää täytyy itse opetella kouluttamaan niin, ettei pilaa hienoa koiraa ;)

Seuraamista alettiin opettaa ensin imuttamalla, mutta aika pian siirryttiin enemmän pallopalkkaan. Tässä on itsellenikin vielä opettelemista, koska melkein kaikki aiemmat koirat ovat olleet pitkälti ruualla paremmin motivoitavissa kuin leikillä. Kentän ulkopuolella häiriöttömämmissä olosuhteissa olen huomannut kuitenkin namienkin toimivan hyvin, joten teknisiä pikkujuttuja, kuten oikeaan perusasennon paikkaan hakeutumista on helpompi kotona naksutella nameilla.

Seuraamisesta alettiin myös harjoitella jääviä liikkeitä, lähinnä istumista ja maahanmenoa. Näissä vähitellen kasvatetaan etäisyyttä.

Luoksetulossa on ainakin vauhtia ja hakee jo paikan edessä aika kivasti. Tahtoo vielä vaan aika lailla kiljua perään, kun jätetään odottamaan, joten sitä on harjoiteltava, että pääsen kävelemään pois koiran luota ilman perään säntäämistä tai ujellusta, mikäli perään lähteminen estetään kiinni pitämällä.

Noutokapulaan saatiin treeneissä viriteltyä aika hyvää viettiä ja puruotetta, sen treenaaminen kotioloissa onkin sitten jätetty aika vähälle, ettei mene hyvä ote pilalle ;) Hommat jatkuvat sitten kouluttajan valvovan silmän alla. ...No okei, ihan pari kertaa on tehty itse, ja se oli hyvä, ei kerrota koutsille.

Paikkamakuu oli vielä ekoilla kerroilla treeneissä aika haastavaa, mutta kestoa ja etäisyyttä on saatu nyt jo kotona ihan muutamilla toistoilla paljon paremmaksi.

(Tottiskuvat ottanut Mio)

Aika paljon on tehty, mutta toisaalta aika paljon ollaan oltu tekemättäkin ja keskitytty arkielämän rullausta helpottaviin asoihin, kuten hihnakäytökseen (ei vedetä, ei revitä Hallan niskavilloja kun ollaan kiinni, ohitetaan asioita vasemmalla ja oikealla puolella, ei säntäillä autojen perään jne...), luoksetuloon, nätisti odottamiseen ja lelujen palauttamiseen. Hirveän pätevä pieni eläinhän se on, jonka kanssa on ilo tehdä juttuja.

Nyt elokuussa ollaankin sitten majailtu koirien kanssa Köyliössä työn perässä. Vähän jännitti miten pentu jaksaa työpäivät kämpillä, kun se ei oikeastaan aiemmin ole joutunut normi työpäivän mittaa olla itsekseen. Ja noh, jottei koko postaus olisi ihan pelkkää auvoista hehkutusta... pari ensimmäistä päivää meni hienosti, mutta siitä se pikku puuhastelu sitten alkoikin. ONNEKSI suurin tuhoamisvimma on keskittynyt koirien omaan petiin. En ole edes joka päivä jaksanut siivota kaikkea vaahtomuovisilppua lattioilta, joten näyttää että täällä olisi jotain vähintään räjähtänyt. Lisäksi vähän seinää ja listoja maisteltu, oi että. Asun aika rauhallisessa rivarissa vanhusten talossa eikä ainakaan naapureilta ole kuulunut valitusta että mekastaisivat päivällä, mikä on plussaa. Muuten ollaankin sitten koirien kanssa metsitytty keskenämme aika hyvin, ja varsinkin Halla tuntuu maaseudun rauhassa taantuvan herkästi pörhistelemään myös harmittomille ohi kulkeville ihmisille (normaalisti vain muut koirat ovat pöhinän arvoisia). No enää tämä viikko ja päästään takaisin normaaleihin ympyröihin.




perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kesäilyä

Arki pennun kanssa on rullaillut varsin mukavasti. Kakara on oppinut varsin hienosti tavoille perusjutuissa, kuten että ruokakupille odotetaan lupaa ja ovista ei rynnätä suin päin ulos, jne. Tottiksen alkeita ollaan harjoiteltu myös ihan sillä tasolla, että ollaan opeteltu erottelemaan istu-maahan-seiso -käskyjä, seuraamista ja perusasennon paikkaa.

Nyt kesä-heinäkuun taitteessa meillä aloi myös ohjattu tottelevaisuuskurssi, jossa toki edetään pennun ehdoilla. Jo pari ensimmäistä kertaa on kuitenkin herättänyt meikäläisen huomaamaan että hei, tämähän on aika pätevä pieni eläin ja sitä voi kyllä jo leikin varjolla haastaa tekemään vaikka mitä. Iso noutokapulakin nousi tuosta noin vain! Ei minulla vaan aiemmin ole ollut koiraa, joka jo kolmikuisena on näin intoa täynnä tekemässä asioita ohjaajan kanssa. Miten sitä odottaakaan jo innolla kaikkia tulevia koitoksia kakaran kanssa..


Muutoin ollaankin sitten paljon vain oltu ja ulkoiltu. Hallan treenit on nyt jäänyt vähän vähemmälle, muutamia rally-kuvioita ollaan käyty tekemässä. Sitä ottaa selvästi välillä vähän koville pennun loppumaton energia, josta iso osa keskittyy Halla-paran karvoissa roikkumiseen. Viime viikonlopun miniloma tekikin sille ihan hyvää, kun  omistajat lähtivät Kuopioon humputelemaan ja Niilo ja kissat laitettiin hoitoon  (leikkitäti Vea oli pitänyt Niilosta huolta), Hallan päästessä mukaan ihan yksin.


Eilen piipahdin koirien kanssa myös Satakunnan puolella, kun kävin allekirjoittelemassa vuokrasopparia elokuista työkeikkaa varten. Hallalle Pyhäjärven maisemat olivat tutut jo viime vuodelta, tänä vuonna pääsee sitten Niilokin reissaamaan mamman töiden perässä...

Älykäs eläin

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Alku

Koska Niilon blogia on kaipailtu (ainakin yhden innokkaan henkilön toimesta.. ;---)), niin tässä sellainen nyt tulee. Tarkoitus on hyödyntää blogiympäristöä treenipäiväkirjan muodossa, mutta varmaan muutakin juttua tulee mahtumaan joukkoon.

Muille mahdollisille vierailijoille sanon tervehdyksen! Kirjoitusten takana on kolmeakymppiä lähestyvä koiraharrastaja/harrastelija, joka tänä keväänä toteutti vuosien ja vuosien haaveen omasta malinoisista, joka siis nimekseen sai Niilo. Nähtäväksi jää kuinka syvään veteen tuli hypättyä, mutta toivottavasti ainakin kellukkeet on matkassa!

Vanhemman koiran virkaa taloudessa hoitaa sekarotuinen Halla, jonka kanssa olen päässyt taas vähän pidemmän tauon jälkeen kiinni koirankoulutukseen ja harrastamiseen.  Hallankin edesottamuksia tullaan siis yhtä lailla pitämään mukana jutuissa. Kenties joskus nähdään vierailevina tähtinä myös talouden kissaedustusta, mutta ei niistä vielä sen enempää... Koirahistoriani taasen alkaa jo parinkymmenen vuoden takaa, kun perheeseen hankittiin metsästyskoiraksi bretoni. Teininä tuli sitten varsinaisesti aloiteltua harrastuksia sen ensimmäisen ns. oman koiran - novascotiannoutaja Vivin - kanssa. Vivistä ja toisesta lapsuuden kodin koirasta on jo aika jättänyt, mutta hommat jatkuvat nykyisten kanssa.

Tervetuloa siis seuraamaan meikäläisten edesottamuksia, tästä se vähitellen lähtee.